Saaristolaispöytä Hangon Origossa

Pitkän historian omaava Ravintola Origo sijaitsee kauniilla paikalla meren äärellä Satamakadulla, kuten muutkin makasiiniravintolat. Tänä vuonna en hangossa ehtinyt yhtä päivää pidempään viettämään, joten kaikissa aktiviteeteissä oli hieman läpijuoksun henkeä. Halusin kuitenkin viedä puolisoni ehkä kaupungin tunnetuimpaan ravintolaan mahdollisimman perinteiselle lounaalle.

Perinteikkyys koki ensimmäisen kolauksen, kun saimme terassilla ruokalistat luettavaksi tabletilla. Kätevää, joskaan en ole varma sopiiko se juuri näihin puitteisiin. Ruutua ei tarvinnut kauaa tuijottaa, kun jo ravintolaan istuessa tiesi, mitä haluaa.

Hangon ravintoloille on tyypillistä, että ne kaikki haluavat tarjota juhlavana alku – tai pääruokana kylmän Saaristolaispöydän. Hyviä kattauksia on varmasti muuallakin. Harvoin, mutta säännöllisesti Hangossa vierailevalle, Origon pöytä on kuitenkin se juttu.

Tarjolla oli noin 30 erilaista meren antimiin painottuvaa ruokalajia. Niistä erityismaininnan ansaitsee kalastaja Tage Gustafssonin sillit ja silakat, joiden maku ja tuoreus ovat lajissaan parasta, mitä olen koskaan syönyt. Myös kaikki muut antimet, itse paistettua saaristolaisleipää myöden olivat hyviä.

Netissä jonkin verran kritiikkiä saanut tarjoilu toimi asiakasta arvostaen ja hyvin, tosin ilman superlatiiveja. 30 euroa kylmästä lounasruoasta on paljon. Oliko se liikaa? Mielestäni kerran vuodessa ruokailtuna hinta ei ollut kallis, sillä osa ruoasta oli kerrassaan erinomaista. En kuitenkaan olisi seuraavana päivänä enää valinnut samaa ravintolaa, sillä Hangossa on myös muita hyviä ja persoonallisia paikkoja, joissa on hyvää ruokaa.

Jutun ylempi kuva on lainattu hangon matkailun sivuilta. Lautaskuva on oma.

Helppoa savukalaa

Helppoa savukalaa        

           

Savustaminen on helppo tapa tehdä hyvää ruokaa. Hifistelijät painottavat mietoa tulta ja hillittyä lämpöä. Oli grilli tämän savustuksen aikana hetken hillitty, kun puiden lisääminen hieman unohtui. Alussa ja lopussa tulta oli enemmän. Pilalle savustusta ei saa menemään, kunhan nuotio ei kokonaan jää tekemättä. Väitän, että savustuksella ja junamatkalla on paljon yhteistä. Junalla pääse perille, käytti sitten paikallisjunaa, tai Pendoliinoa.

Kala oli samasta Lidlin altaasta, mistä oli parinviikontakainen kotona toteutettu savustuspussikokeilu. Valmiiksi maustettu merilohi ostettiin noin kympin hinnalla. Savustimeen piti laittaa neljä sokeripalaa ja kaksi lapsen kourallista leppälastuja. Lapsen kourallisia siksi, että savustuksen toteutti herra 11 – vuotta. Savustuslaatikko grilliin heti, kun tuli oli valmistettu ja 35 minuutin odottelun jälkeen pääruoka oli valmis.

Jälkkäriksi kymmenvuotiaan Cotton Du Tulearin synttärikakku mökkitien vadelmista.

Rokkia. luomua ja talouskyljyksiä

Hyvät raaka-aineet ovat avain onnistumiseen, kun ruokaa valmistaa kenttäolosuhteissa. Menu oli talouskyljyksiä, perunoita, halloumia ja salaattia.

Kaikki salaattiainekset ja perunat olivat luomua. Salaatinlehdet S - Marketista. Kaikki muut Lahden Ruokaosuuskunnalta, ROKilta. Ruokaosuuskunta myy sato-osuuden noin 300 euron vuosikustannuksella. Satokausi kestää kesän alusta melko pitkälle syksyyn. Näin sesonkiaikana sato riittää meidän taloudessa miltei koko sadonjakovälin. Pienemmille talouksille sato-osuuden saa myös puolikkaana. Hinnan lisäksi sato-osuuteen liittyy 10 tunnin talkootyövelvoite. Talkootyö on pääsääntöisesti sadon jakoon, tai peltotöihin liittyvää toimintaa. Ainakin minä koen sen myös pedagogisesti mahdollisuuksia tarjoavana.

Talouskyljys kuului maalla kasvettuun lapsuuteeni säännöllisenä ruokana. En tiedä miksi se on kadonnut lähes kokonaan markettien valikoimasta. Tästä syystä koin voimakasta lihanhimoa, kun mökkipaikkakunnan S - Marketista löytyi Kivikylän talouskyljyksiä. Maku hipoi täyttä kymppiä. Osuus onnistumiseen oli hyvällä, tuoreella raaka-aineella, onnistuneella grillauksella ja myös nostalgialla. Omia kokkauksia tulee helposti kehutuksi, mutta jos ette tekstiäni usko, niin uskokaa seuraavaa kuvaa. Kasvisravintoon keskittyvät ampiaisetkin olivat pitkään ja innolla luiden kimpussa, joten niiden täytyi olla hyviä:)

Grillausta puugrillillä

Mökillä on ollut kaksi muurattua tiiligrilliä, joille oli ominaista huono tulen pysyvyys, hankalahoitoisuus, sekä muurauksen halkeilu.

Tähän ongelmaan löytyi ratkaisu hyvän ystävän neuvoin. Tiiligrilliä ei tarvitse, eikä kannata muurata. Latominen riittää, sillä tiilet kyllä tukevat toinen toistaan ilman väliaineita. Lisäksi pelkästään latomalla kasattuun grilliin pystyy jättämään koloja alarakenteeseen, jolloin grilli saa paremmin ilmaa, joten tuli pysyy kovempana. Lisäksi koloista pääsee tuhkat vaivihkaisesti leijailemaan pois, jolloin grilliä ei tarvitse huoltaa koskaan. Kestoikää ladotulle grillille en osaa sanoa, Kodin grilli on kestänyt priimana 5-vuotta ja kuvan hieman isokokoisempi mökkigrilli pari vuotta pidempään, eikä ajan tuomia jälkiä juurikaan ole.

Lautaselle grillistä tuli hyvin onnistuneesti uusia perunoita, kesäkurpitsaa, sekä yksi Huilun Tuhti - grillimakkara. Kana onnistuisi paremmin hiilillä, sillä liekkien yhtään osuessa kanan lihaan, siihen tulee hieman väärä väri. Kokonaisuus vastasi kuitenkin blogin teemaa. Ruokaillessa tuli hyvälle mielelle ja aterian jälkeen vatsa oli täynnä. Paperilautasia oli kompensoimassa alimman kuvan maisema. Riitti vastineeksi.

Lohisoppaa ja Pokemoneja

Ravintola Vanha Viiala Myllykoskelta on noussut vaivihkaisesti yhdeksi suosikkiravintolakseni. 

Käyn Myllykoskella töideni vuoksi noin parin viikon välein ja yleensä lounasaikaan. En muista milloin olisin päässyt Vanhan Viialan ohi pistäytymättä lounaalla. Iltaisin pubina palveleva ravintola tarjoaa lounasaikaan edullisista raaka-aineista tehtyä yksinkertaista ja konstailematonta ruokaa. Mikään muu tuskin toimisikaan verotietojen mukaan yhdessä matalimman tulotason pikkukylässä.

Lihakeitto ravintolassa on erinomaista, muulloin ruoka on vain hyvää. Niin oli myös tänään, kun valittavana oli makaronilaatikko, tai lohikeitto. 

Kymen lounasravintoissa ei yleensä paljoa keskustella. Usein lounaan yhteydessä saa lukea Kouvolan Sanomat ja Iltapäivälehdet hiljaisuuden vallitessa. Pokemon brändi on niin vahva, että se rikkoi hiljaisuuden myös täällä. Henkilökunnan äiti ja tytär opettivat ruokailijoita miltei himoon yltävän innon vallassa pelin saloihin. Lähin pokestoppi olisi ollut kuulemma ihan kivenheiton päässä ja sinne ehtisi pistäytymään jopa asiakaspalvelun lomassa. Kouvolan Sanomien lehtiuutinen referoi Pokeryhmien kiertävän yhteisöllisesti stoppien ja Gymien perässä Helsingissä ja Tampereella. Ei täällä kehitysalueellakaan kaukana trendeistä olla. En jäänyt seuraamaan, veikö henkilökunta ravintolan ruokailijat lähimmälle stopille, vai pääsivätkö asiakkaat minun tavoin töihin pakoon…

Salaattia, paistettua siikaa ja einesmättöä

Mökkiaamiaisena grillipihvejä salaattipedillä. Mukavaa ja helppoa.

Jos mökillä syödään kalaa, niin sen pitää olla itse kalastettua. Näin juhlavasti olen joskus julistanut, mutta onneksi puolisoni lipsuu tästä. Etäpäivää tehdessä kalastamaan ei ehdi, mutta kala on silti hyvä eväs lounaalle. S – Marketin matalikolta löytyi tuoreen tuoksuista siikafilettä, joka myös maistui erinomaiselta. Marketin kasviksista koottu salaatti sen sijaan maistui puulta, kun oli jo ehtinyt luomulähiruokaan tältä osin tottumaan. Keskiviikkoon asti pitää pärjätä ennen seuraavaa sadonjakoa.

Illaksi kotiin huomista työpäivää varten. Jääkaappi on tyhjä, joten suunnitelmana ostaa mukavalta K – kauppiaalta Ahtialasta grillattuja broilerinkoipia. Saavuin kuitenkin liian myöhään ja lämpövitriinissä oli vain uunimakkaroita. Niiden ulkoinen olemus oli sellainen, että kohta nekin kävelisivät lämpökaapista omin avuin pois.  Ruokaa en kuitenkaan rupea laittamaan, joten parikymmentä peruutusaskelta eineshyllyä kohti. Atrian tädin makaronilaatikkoa ja Helsingin Kauppiaiden lihapullia muistuttavia leivonnaisia matkaan ja kohti kotiliettä. Voita pannulle ja paahdettua sipulia sekaan (tuoreet oli viety mökille), sekä runsaasti vampyyrisuolaa muuttamaan maku kieltä polttavaksi. Tähän annokseen kulminoituu kaikki se, mistä valmisruokia kritisoidaan, mutta sopivan harvoin kokeiltuna maku on ihan ok.

Savukalaa ja kanansiipiä

Sunnuntailounaaksi savustuspussissa uunissa valmistettua lohta. Ei siitä pussissa samanlaista saa, kuin perinteisellä pöntöllä, joka oli mökillä. Hyvää ja kypsää kalasta tuli pussisavustuksella. Savun maku täytyi kuitenkin kuvitella. Lisäkkeistä mainittavaa on kauden ensimmäiset luomuporkkanat.

Illallisena mökkimatkalla siivet Sippuran Siipipaarista. Oli lajinsa valioita

Grillattua porsaan sisäfilettä

On grillejä ja on hiiligrillejä. Hyvää ruokaa saa valmistettua kaasugrillillä, mutta niin saa myös paistinpannulla, tai vaikka höyrykattilalla. Vannon siis perinteisen hiili (tai puu) grillin nimeen. Oheiset porsaan fileet grillasin takapihalla. Lasten toiveesta lisäkkeenä makaronia, jolle kastike, jonka mausteina runsaasti paprikaa ja hillitymmin pippureita.

Merellinen Lasagne

Lasagne kuuluu lasten suosikkiruokiin. Jauhelihaa heidän ruokavalioon kuuluu herkästi liikaa. Sopiva kompromissi tähän oli lasagne, johon täytteeksi uunissa ensin kypsennettyä seitiä ja katkarapuja. Lasagnen muut sisällöt perinteen mukaan, eli kaksi eri kastiketta ja hieman ylipitkäksi ajaksi uuniin. Salaatti on Lahden ROK sato-osuudesta tehty, tekijänä herra 10v

Pitsa per - siis torstai

Lounaalla eilisiä lihapyöryköitä ja uusia perunoita. Illalliseksi ehti tehdä monta suunnitelmaa, mutta ei yhtään toteutusta. Siis soitto Pitseria Vanhaan Ahtialaan, joka edustaa lähiöpitserioiden parhammistoa. Vakiotilauksena erittäin lihapitoinen "Venäjä" lisäkananmunalla. Ei kovin terveellistä, mutta pitsoja luulen syöväni yhden noin 3 - 4 viikon välein, joten huono omatunto tasaantui, ennenkuin ehti kunnolla nostaa edes päätään.

Kiinalaista ja kotimaista

Työkiireiden vuoksi lounasta ei ehtinyt valmistamaan, joten ruokahuollon sai hoitaa Lahden Rautatienkadulla sijaitseva kiinalainen ravintola. Puitteet on hyvät ja valikoima kattava. Sushista pitäville on tarjolla paljon nätin näköisiä annospaloja. Itse en niistä perusta. Ruoka oli hinnoiteltu tasaraha, kymmeneen euroon. Tämä tuntui mukavammalta, kuin vaihtoehtoiset 9,70, tai 10,20. Kiinalaisista noutopöydistä pitävälle ruoka oli kuitenkin pieni pettymys. Espoon ja Helsingin lähiöistä löytyy vastaavia ravintoloita, joiden puitteet ovat nukkavieruja, mutta ateriat maukkaampia.

Illalliseksi oli uusia perunoita, ruskeahkoa kastiketta, lihapullia ja salaattia. Salaatin ainekset on Lahden Ruokoaosuuskunnasta, ROKilta. Erityisesti tomaatit olivat hyvän makuisia. Ruoka kokonaisuudessaan oli otsikon mukaisesti kotimaista. - ja hyvää

Eilistä keittoa ja eineksiä

Otsikko antaa hieman väärän mielikuvan, mutta totta se on. Lounaalla söin eilisen hernekeiton, joka oli perinteisesti parempaa, kun oli jäänyt vielä eilisen aterioinnin jälkeen uuniin jälkilämmölle,

Illallisena oli etanoita ja strutsipihvejä risotolla. Etanat olivat poikkeuksellisesti Lidl pakastealtaasta. Parempia etanoista saisi, kun tekisi ne omalla etanapannulla ja tekisi kuorrutteen itse. Nyt teemana oli kuitenkin syödä pakastinta tyhjäksi, sillä takapihan herukat ovat ihan pikkuista vaille kypsiä.

Myös strutsipihvit on hankittu Lidlistä. Jo joitain kuukausia sitten pakastimen sesonki / teemahyllystä. En ollut kyseistä lintua aiemmin syönyt. Liha oli yllättävän punaista. Maku oli hyvä ja siinä määrin persoonallinen, että sitä ei oikein pysty vertaamaan muihin eläimiin.

Hernekeittoa, porsaan ulkofilettä ja chiliöljyssä pyöritettyjä perunoita

Hernekeiton valmistus alkoi puolisoni toimesta noin vuorokausi ennen tarkoilua. Herneet likoamaan ja varhain seuraavana aamuna keitto uuniin valurautakasarissa. Siellä se ehti hautua noin 5 tuntia ennen lounasaikaa. Kuulemma olisi saanut olla vielä kauemmin, minun mielestä ruoka oli lajinsa aatelia jo näinkin.

Aterioinnin jälkeen harjoitin kustannuslaskentaa ja annoksen hinnaksi tuli noin 0,45 euroa.

Lounaan ja illallisen välissä tein pari voileipää. Päällisinä oli marketin luomumunia, joista en kyllä sinnikkäällä yrittämiselläkään löydä makueroa tavallisiin muniin. En näin ollen myöskään löydä perusteita niiden hankkimiselle. Sen sijaan ruokapiireistä, tai munaosuuskunnista saa aivan toisen makuisia (ja kokoisia) kananmunia. Niiden hinta on noin 2,5 kertainen tavallisiin muniin. Periaatteessa kauhean kalliita, mutta aikuisiällä elämyksiä löytää yhä hervemmin. Ja jos jokaisesta keitetystä, tai paistetusta munasta saa makunautinnon, niin mielestäni niihin kannattaa panostaa. Vuosikustannus ei kuitenkaan ole merkittävä.

Illalliseksi oli eiliseltä ylijääneitä uusia perunoita chiliöljyssä paistettuna. Yhden henkilön kyselytutkimuksen mukaan oikea chilimäärä on 6 bird-eye chiliä öljyyn murskattuna. Pihvit porsaan ulkofileestä Lecrosetilla läpikypsiksi paistettuna.

Savusiikaa, kanttarellikastiketta, sekä Pasta Bolognese

Mukava sunnuntai.

Vaimo lomalla, joten ruokahuolto sujuu.

Lounaaksi savusiikaa, kanttarellikastiketta, uusia perunoita ja silliä, sekä aurinkokuivatuilla tomaateilla terästettyä salaattia. Ainekset Lidlistä ja sivustakatsottuna valmistus kesti vartin verran. Tehokkuutta lisäsi se, että en mennyt häiritsemään.

Normaalisti tyydyn dokumentoimaan pääruoan, mutta välipalan valmistus oli kokonaan omaa käsialaani. Leipä 100% ruista Viron laivalta, juusto samalta suunnalta ja kinkku lähimarketista.

Illallinen konstailemattomasti torinomakaronista ja rasvaisimmasta kaupasta löytyvästä jauhelihasta. Mausteet osin omasta yrttitarhasta, osin markettituotteista.

Kanttarellikeittoa ja paistettua kuhaa

Kaurapuuron hauduttamisesta tässä blogissa ei raportoida. Monen osaajan puuroja olen kokeillut. Enää en uusia kokeile kun pakosta ja sellaisia tulee harvoin. Nyt oli kuitenkin poikkeuksellisen helppo päivä hoitaa ruokahuolto, koska oli lomamatkan viimeinen päivä. Pääsimme lounastamaan Haapsalussa, Talonpojan Kapakassa, jossa tarjolla oli 12 euron hintaan alkuruoaksi samettista kanttarellikeittoa ja pääruoaksi paistettua kuhaa.

Hinta - laatu suhde oli kohdallaan.

Mitä ja Miksi?

Ihan palkkaa ja ainakin julkaisukynnyksen ylittävää arvostusta nauttiva ravitsemusterapeutti esittää, että ei ruoan tarvitse aina olla hyvää. Kotikokkina minä joskus epäonnistun, enkä tietetnkään pysty pitämään manifestia, että syömäni ruoka on aina hyvää. Mielestäni minun kuuluu ja kannattaa siihen kuitenkin pyrkiä, sillä se ei ole edes järkevästi toteutettuna edes kustannuskysymys.

Toinen syy on ruokablogien tietty monotonisuus. Ne perustuvat usein tiettyihin terveysoppeihin, tai omien onnistuneiden reseptien jakoon. Reseptejä maailmassa on jo tarpeeksi. Niitä en blogiini ainakaan paljoa kirjoita. Sen sijaan kerron, jos pääsen syömään onkimaani ahventa, tai voin ylistää tuntematonta, laadukasta lähiruokalaa. Lisäksi kehun aiheen ilmetessä vaimoni cateringia, lasteni kokeilevaa keittiötä, tai valokuvaan makkaraperunoita, joissa on juuri oikeassa suhteessa sipulia ja majoneesia.

Eli tarjolla on vaihtoehtoinen, enempi kerronnallinen blogi ruoasta, pyrkimyksestä arjen ravitsemukselliseen nautintoon ja lisäksi kuvaus oman keittotaidon rajallisuudesta suhteessa tavoitteisiin.