perjantai 30. syyskuuta 2016

Helppo illallinen puolivalmisteista

Pitkästä aikaa vapaa viikonloppu. Touhua on ollut yli oman tarpeen. Pitäisi siis tehdä hyvä illallinen vähällä vaivalla. Ei ne ravintoloissakaan kaikkea itse valmista, joten teemaksi illallinen vaivan näöstä oikoen.



Ruokakaupaksi valikoitui tulevaa viikonloppua ajatellen onneksi Karisman Citymarket. Juuri tämän illallisen alkupalat olisi voinut löytyä jostakin muualta paremmin. Pakasteesta löytyi reiluhko snack - box, jossa oli kanaa kolmella tavalla, lämmittämistä vaille valmiina. Maku oli rimaa hipoen ok - tasoista. Dippi eineksestä puuttui. Se tehtiin itse Alpro Go On rahkaan Taffelin valmispussista, lisäten Poppamiehen vampyyrisuolaa.



Taffel tuli avuksi myös pääruokaan. Valkosipuluperunoita piti naudan ulkofileen kylkeen valmistaa. Aikaa olisi kuitenkin kulunut liiaksi, joten päädyimme pakastevahtoehtoon. Puolisen vuotta sitten markkinoille tulleet uunilämmitettävät paksut sipsit nopeuttivat valmitusta. Valmismausteena oli chili- pippuri. Pihvien kermakastike tehtiin kaurakermaan. Laiskuus maksimoitiin käyttämällä valmista viiden pippurin sekoitusta, jotka murskattiin huhmareessa.

Pihvit paistettiin ensin puolitoista minuuttia puoleltaan Lecrosetilla, jotta niihin sai nätit raidat. Sen jälkeen noin 10 minuuttia miedolla lämmöllä pippurikastikkeessa.


Teemaan kuuluen, jälkkäriksi Pirkka suklaamoussea Pirkka mansikoilla höystettynä. Rekvisiitaksi viinilasi ja kynttilä, niin vaikutelma on todellisuutta parempi. Ei se todellisuuskaan silti huono ollut.



keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Etanoita & Confit de canard

Siis purkkiruokaa ranskalaisittain.

Normaalia kiirettömämpi arki-ilta. Kaupungille voisi lähteä syömään. Se veisi kuitenkin paljon rajallista aikaa. Lisäksi pitäisi laittautua. Kotona laadukkaammankin illallisen voi syödä omaan ulkoasuun panostamatta. Kyllä omallekin ruokapöydälle saa kynttilän palamaan.

Jotakin juhlavaa olisi kiva laittaa - mielellään käymättä kaupassa. Etanoita meillä löytyy kuivakaapista aina. Päälle kuorrute aurajuustosta, sipulista, valkosipulista ja cheddarista. Cheddar olisi ollut hyvä korvata jollakin muulla. Tätä kaapissa kuitenkin oli.



Hieman taiteellinen kuvakulma johtui etanapurkin sisällöstä. Luvatuista 24 etanasta 4 oli leikkautunut inventaarion jälkeen purkista ulos. Vajaa etanapannu kokonaisena ei puolestaan ollut kuvauksellinen.

Pääruoaksi oli toinen purkkiruoka. Nizzan sukulaisen vakiotuonti meillä vieraillessa. Purkki tai pari omaan rasvaan säilöttyä ankkaa, hienommin siis purkin kyljestä luntaten Confit de Canard.

Ankka itse on hieman ylikypsää, mutta pysyy lämmittämisen ajan kasassa, kunhan käsittelee hellävaroen. Lisäkkeeksi piti ensin keittää perunoita ja jäähtymisen jälkeen uppopaistaa ne ankan säilöntään varatussa rasvassa. Ei kovin laihduttavaa, mutta maku kompensoi.



Jälkiruokasuunnitelmia oli, mutta tuhti pääruoka teki jo riittävän kylläiseksi. Shampanjahyydyke jäi siis seuraavaan kertaan. Se tosin olisi tullut tehdyksi joka tapauksessa ihan vaan kuohuviinistä -ja vieläpä Virosta tuodusta.

tiistai 27. syyskuuta 2016

wanhan ajan silakkapihvejä

Aiemmin herkkuna pitämäni silakkapihvit ovat muuttuneet jonkinsortin inhokeiksi. Syynä tähän on ollut noutotukkujen valmispihvit, joita huoltoasemien lounaspöydissä usein tarjoillaan. Purutuntuma on sopivan pehmeä hampaattomallekin, mutta kyllä silakkapihvien kuuluu olla rapeita.
70 - luvun keittiössä ei kikkailtu välineillä, eikä hifistelty mausteilla. Silakkapihvit maistuivat silloin kuitenkin hyviltä, myös ilman muistin ulkokultausta. Mitä 70 - luvun äideillä oli? Suolaa yli nykysuositusten - joo. Voita - kyllä. Ja sitä, mikä helposti nykykiireessä unohtuu - aikaa!

Siis näillä opeilla ja tuoreilla silakoilla kohti iltaruokailua. Pihvit ensin ruisjauhoseokseen, jonne oli lisättynä suolaa, mustapippuria ja sitruunapippuria. Muuta ei tarvittu.


Pannulle reilusti, mutta kohtuullisesti voita. Lämmitys ensin ja sitten pihvit kypsymään. Ja isoäidin neuvoja muistellen, pidettiin fileitä pannulla vielä muutama minuutti kypsymisen jälkeenkin. Valmistusaika oli kiireettömyydestä huolimatta ihan kohtuullinen. Se viimeinen viisiminuuttinen oli vaan maun ja ruokailukokemuksen kannalta ratkaiseva

 
Maidon rasvaprosentti jäi laiskuudesta, eli uuden kauppareissun väliin jättämisestä, johtuen liian pieneksi. Muuten illallinen oli pieni, mutta onnistunut aikamatka. Tosin 70 - luvun salaatissa ei ollut Rucolaa...

maanantai 26. syyskuuta 2016

Pikkukokkeja ja pikkukiinalaista

Kiinalaisen ruoan kulttuuri on yleistynyt Suomessa viimeisen vuosikymmenen aikana. Pääasiallisena vaikuttimena tähän ovat olleet useisiin keskustoihin ja vilkkaimpiin lähiöihin nousseet lounasbuffetit. Uutta on ollut pakko mainostaa kiinalaisena, vaikka tosiasiallisesti kiinassa on useita eri keittiöitä, jotka eroavat reilusti toisistaan. Niistä itse olen eniten tykästynyt Kiinalaiseen versioon Mongolian keittiöstä. Omat kokkaukseni eivät suoraan edusta mitään Kiinan keittiöistä, koska raaka-aineet ovat usein kotimaisia. Maustaminen ja valmistustapa on kuitenkin hyvin yhtenevä.


Sunnuntailounasta oli valmistamassa kaksi apukokkia, herrat 8 ja 11 vee. Siis kaaoksen ja kiireen tunnun sai puolen tunnin ajaksi pieneen keittiöön yhtä kovaksi, kuin Pekingin metron aamuruuhkissa. Lisäkkeiksi valmistimme riisiä ja nuudeleita. Kastikkeita tehtiin kolme. Isoja, kuorittuja katkarapuja chilikastikkeessa ja kanaa kahdella tavalla


Kiinalaiseen ruoanvalmistamiskulttuuriin ei tarkat reseptit kokemuksieni mukaan kuulu, vaan ruoka laitetaan ruokailijoita ajatellen ja heitä varten. Apukokit hoitivat kanan kypsennyksen ja pääosan lisäkkeiden pilkonnasta. Kotimaiset marjat sopivat mainiosti yhtään makeaksi tarkoitettujen kastikkeiden valmistukseen. Nyt pakastimesta oli alkusyksyn punaherukkasatoa.

Kastikkeiden ainesosat:

Kaikissa vesipohja, johon soijaöljyä ja sesamöljyä.

Katkarapukastikkeeseen isoja katkarapuja, 8 murskattua birdeye chiliä, hieman punasipulia ja vähän kotimaisia, tuoreita sokeriherneenpalkoja

Hapanimeläkastikkeeseen kanaa, tavallista sipulia, hunajaa, riisiviinietikkaa, punaherukkaa, valkopippuria ja kurkumaa

"Tavalliseen" kanakastikkeeseen, punasipulia, tavallista sipulia, cashew - pähkinöitä, herneenpalkoja, mustapippuria ja ihan vähän inkivääriä.


Perheen nuorinta lukuunottamatta ruokailu sujui hienosti puikkojen kanssa. Luulin saavani jämistä lounaan seuraavalle päivälle, mutta kulhot tyhjenivät santsikierroksilla. 

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Alkuviikon arkilounaat

Kiirettä pitää, mutta siinä määrin kotioloissa, että edes lounaalle ei ehdi poistua. Pitää siis kokata itse teemalla vartissa valmiiksi ja kiireellä kitaan



Porsaanfile löytyi lähimarketin alennuksesta viikonlopun jäljiltä. Valmistuksessa yksinkertaisuus vietiin äärimmilleen. Ruskistuksen jälkeen purkki kermaa pannuun ja Oliivipuuhuhmareessa murskatut viherpippurit saivat luvan toimia ainoana mausteena suolan lisäksi. Toimii.



Katkarapusalaatin valmistamiseen meni esipuheen varttia kauemmin, sillä munat oli pakko keittää koviksi ennen viipalointia. Salaatti on suoraan marketin pakkauksesta. Valitettavasti sen myös maistoi.



Hassua, että lähes täydestä jääkaapista ei löydä mitään lounaan raaka-aineeksi kelpaavaa. Kriteerinä oli se, että lounaalla pitää syödä lihaa, kalaa, tai kanaa. Jälkimmäistä oli sentään pakastimessa. Eli maustamattomat esikypsennetyt siivet täydellä teholla uuniin kunnes ensin sulavat ja sitten hieman palavat pinnasta. Sen jälkeen rajuhko pyöritys Siipiweikkojen kastikkeessa ja lautaselle. Hyvää.


maanantai 12. syyskuuta 2016

Bus Burger

Tuodaan pihaan parikolme vanhaa koulubussia. Rakennetaan niiden sisälle hampurilaisbaari ja sisustetaan paikka jenkkikrääsällä ja ryhdytään myymään hyviä hampurilaisaterioita.

Kuulostaa hyvältä liikeidealta ison kaupungin keskustaan, tai jonkin viihdekeskuksen kupeeseen. Nyt liikeidea oli jalkautettu hylättyyn huoltoasemaan kymmenen kilometrin päähän Lahden keskustasta, ei niin vilkkaan tien varrelle. Mielestäni on vaatinut hurjasti uskoa omaan tekemiseen, että yrittäjä on moiseen ryhtynyt. Uskolla ei tosin ylläpidetä liiketoimintaa kannattavana, siihen tarvitaan asiakkaita. Ainakin eilen sunnuntaina niitäkin oli lähes ruuhkaksi asti. Aterioinnin jälkeen ymmärsin kyllä syyn asiakaspaljouteen. Ruoka oli edullista, annokset jättisuuria ja ruoka oli valtavan hyvää. Siinä kokonaisuudessa persoonallinen sisustus ja tunnelma jäivät sivurooliin.



Valitsin luonnollisen amerikkalaiselta listalta Truckers - burgerin maalaisranskalaisilla. Rahtarihampurilainen tarkoitti hampurilaista, jossa oli vähän kaikkea. Hyvä pihvi, kastikkeita, sipulirenkaita, muna ja maustemakkaroita ja pekonia. Lajissaan hyvää ja kestää tämä vertailua jonnekin asti vailla kategorisointiakin.


Paikka oli siis rakennettu vanhaan huoltoasemaan, siten, että keittiötilat ja palvelutiski oli huoltamolla. Valtaosa asiakkaista oli auringonpaisteen innoittamina terassilla. Me kävimme syömässä bussin sisällä, jonne oli kulku suoraan avatusta huoltamon päätyseinästä. Pihassa oli toiseen bussiin rakennettu jäätelöbaari ja kolmas bussi taisi olla pelkkänä rekvisiittana. Varsinkin lapsille ja nuorille paikka on varmasti mieleenpainuva.



Jotta annoskoosta saa mielikuvan, niin tähän otokseen on aseteltu vanha Iphone antamaan mielikuvaa purilaisen koosta.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Kiinalainen pikawokki

Kiireinen päivä ja lounasruokailuun on aikaa maksimissaan puolituntia, sisältäen valmistuksen, kattauksen ja ruokailun, sekä mieluusti myös jälkien siivouksen.

Wokissa kaiken voi laittaa sekaisin, joten astioita ei kulu. Tutuista aineksista tehdessä on helppo muistaa kypsymisjärjestys, joten pannulle

Paketillinen maustamatonta kanansuikaletta, joka rusk - viherrettiin curryrasvassa. Perään tosi ohuiksi leikatut porkkanat ja isohkoiksi jätetyt punasipulit. Sitten tosi kevyesti keitetyt munanuudelit, kidneypavut ja makeat purkkimaissit. Mausteiksi sesamöljyä, suolaa, chiliä, hunajaa. Lisäksi paistamisen kestäessä lisäsin pariin otteeseen lorauksen soijaöljyä.

Ihan OK, mutta seuraavalla kerralla lisään nuudelit vielä myöhemmin, nyt ne ehtivät pehmitä hieman liiaksi.


keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Läskisoosi

Läskisoosi. Onko se entisajan arkiruokaa, vai perinneruokaa? Kenties katoavaa kansanperinnettä? Trendikkäät terveysopit siitä tuskin tykkää. Kuitenkin liha on suoraan porsaan kyljestä, muusiainekset luomuna suoraan maasta, luomuvoi ilman e - koodeja Valiolta, joten on tämä ainakin käsittelemättömämpää, kuin mitkään lightfitnessmultipureprotein - tuotteet.


Valmistaminen vie aikaa, vaan ei vaivaa. Ensin pilkottu porsaan kylkisiivu ruskeaksi, sen jälkeen tilkka voita lisää, jotta saa värjätyksi myös sipulin ja vehnäjauhot.





Ruskistamisen jälkeen reilusti vettä pannuun ja puoleksitoista tunniksi miedolle lämmölle takalevylle.

Lisäkkeeksi sopisi parhaiten keitetyt perunat, mutta jääkaapin juuresosastosta sai keräilyerinä Blue Congoa, Rosamundaa ja Pitoa muutamalla porkkanalla jatkettuna riittävästi, joten päädyin soseeseen.



Citykodissa valmistamisesta huolimatta, tämä on niin hyvää, kuin maalaisbaarien vaarien muisteloissa kultaista kuuskytlukua kerratessa.

Hyvää ruokahalua - minulle...


tiistai 6. syyskuuta 2016

Lila perunasose ja uunilohi

Luulin tekeväni perunasosetta Rosamundasta, sillä niitä ROK sadonjako aiemmin on tarjonnut. Niissä violetin ulkokeoren alla on kuitenkin jopa tavallista lajiketta vaaleampi sisus. Nyt peruna oli kauttaaltaan violetti, joten lajike piti tarkistaa googlen avulla Blue Congoksi. Hieman noloa, kun on tavallaan olevinaan itsekin hieman viljelijänä.





Perunat olivat terveitä ja laadukkaita, eikä niiden käsittelyssä ollut sen kummempaa. Kypsytysaika oli vakio ja ne soseutuivat mainiosti ja väriin ennakkoluuloisesti suhtautuvat lapset(ki) pitivät.

Pääruokana ollut lohi jääkööt vähemmälle huomiolle. Vakioaika uunissa, pinnalle paprikaa, kaprista, suolaa ja valkopippuria. Kastikkeeseen sitruunaa ja chiliä.



maanantai 5. syyskuuta 2016

Kanapasta aura -ja savujuustolla

Yksi viikonlopun parhaita puolia on, että kokkailuun löytyy intoa nuoriso-osastosta. Lauantaina kokausvuorossa oli herra 13 vee, jonka suosikkeja on kanaruoat.



Ostoslista valmistui vartissa. Minua ei päästetty kauppaan, kun kuitenkin sooloilisin vähintään salaattikastikkeen valinnassa. Lompakon avaamisen sentään osasin. Ruokaosuuskunnan tarjonta rupeaa syksyn myötä painottumaan juureksiin, joten salaatinlehdet ja paprikat tulivat tähän salaattiin marketista. Kuten myös  Hesen kevyt salaattikastike.



Pasta keitettiin ihan oikeaoppisesti suomalaisen mittapuun mukaan erittäin al denteksi. Kanafileet pienittiin kuutioiksi ja hauduteltiin savujuustokermassa vähäisen maissin kanssa. Homejuusto lisättiin haudutuksen puolivälissä - en tiedä miksi... Hyvää oli ja joukkue piti



aaa

aaa

aaa